Lakkautettujen joukko – osastojen ja varuskuntien perinteet, katoavatko ne?
Joukko-osastoja perustettaessa on tapana ollut määrittää ne perinteet, joita perustettava joukko-osaston tulee kunnioittaa ja vaalia. Perinteet saattavat olla historian aikajanalla hyvinkin vanhoja. Joukko-osastojen vuosipäivä, lippujen heraldiikka ja kunniamarssin perusteet löytyvät yleensä kaukaa historiasta. Perinteet voivat liittyä varuskuntien, myös lakkautettujen varuskuntien historiaan, sisältää muistoesineitä, palkintoja, karttoja, valokuvia ja lahjoja. Kenties ne ovat seuranneet joukko-osastoa vuosia ja ovat säilyneet joukko-osaston perinnetiloissa tai perinnehuoneissa tai kaikkien nähtävillä museotiloissa. Lakkautettujen varuskuntien osalta käytäntö lienee ollut samankaltainen, perinteet ja perinne-esineet olivat turvallisesti varuskunnan ”sylissä” ja ehkä monesti aika vaikeasti tavoitettavissa historiasta kiinnostuneille. Vain harvat, todella arvokkaat museaaliset perinne-esineet ovat päätyneet Sotamuseon haltuun ja sielläkin valitettavasti tilanpuutteessa varastoon. Tästä esimerkkinä on joukko — osastoliput, joiden lainaaminen paikallisiin näyttelyihin näyttää olevan vaikeaa, lähes mahdotonta.
Teltta — parakki varuskuntia
Ylämyllyn, ”Paloaukean” varuskunnan ja Kontiorannan varuskunnan perustaminen ajoittuu Talvisodan päättymiseen. Kotiin palaaville joukoille ja uusille ikäluokille ei ollut paluuta vanhoihin koulutuspaikkoihin niiden jäädessä uuden rajan taakse. Paloaukeasta muodostui 13. Divisioonan ja Kontiorannasta 12. Divisioonan hallitsemat varuskunnat. Aluksi ne olivat pelkkiä ”teltta ja parakki” varuskuntia, periaatteessa täysin rakentamattomia.
Paloaukean historia pitää sisällään monia vaiheita ja joukko-osastoja. Kesällä 1940 varuskuntaa hallitsi 13. Divisioonan joukot mm. III / KTR 13, sen jälkeen 8. Prikaati, Amputarvikevarikko 4, 6. Mittauspatteri ja Kevytpatteristo 11, II / KTR 1, KTR 1 myöhemmin Pohjanmaan Tykistörykmentti, Pohjois-Savon Prikaatin Patteristo. 1.1.1963 alkaen Pohjois-Karjalan Patteristo toimi Paloaukealla aina 1.7.1990 saakka seuranneeseen patteriston lakkauttamiseen, jonka osittaisena seurauksena myöhemmin myös koko varuskunta lakkautettiin ja alue siirtyi pääosin Liperin kunnan haltuun kiinteistöineen.

Pohjois-Karjalan Patteriston perinteet
PKarPston perustamisen yhteydessä 1963 luotiin pohja ylläpidettävistä perinteistä. Näistä läheisimmät liittyivät Talvisodan 12. Divisioonan tykistöön, olihan sen kolmas patteristo perustettu Kontiolahden Onttolassa Joensuun seudun reserviläisistä. Varmasti tähän patteristoon kuului reserviläisiä, jotka olivat saaneet koulutuksen läheisten Kuusjärven, Liperin ja Taipaleen (vuodesta 1934 Viinijärven) suojeluskunnissa, joiden tehtävä oli uuden aluejärjestelmän mukaan kouluttaa tykkimiehiä ja alipäällystöä. Kollaan taisteluissa, joissa tykkimiehetkin joutuivat taistelemaan välillä jalkaväen tapaan, onnistuttiin hyvin, Kollaa kesti!
Toinen merkittävä perinnejoukko syntyi, kun liikekannallepanossa 1941 perustettiin 7. Divisioonan tykistöjoukkoja. Kontiorannassa 9. Prikaatin tykistöstä muodostettiin everstiluutnantti (eversti 1942) Paavo Palletvuoren johdolla KTR 2, jonka I Patteristo muodostettiin 9. Prikaatin patteristosta Kontiorannassa ja II Patteristo Outokummun Kuusjärven miehistä ja III Patteristo Käsämän koululla Liperin reserviläisistä.
Näiden joukkojen ja PKarPston perinteiden vaalimiseksi perustettiin 1964 Pohjois-Karjalan Tykistökilta. Sen ensimmäinen näkyvä tehtävä oli olla mukana Kalpa — divisioonan perinnemuistomerkki hankkeessa yhdessä Patteriston kanssa. Aluksi tuo hanke sai nimen Kollaa – Kalpa tykistömuistomerkki. Muistomerkin mallina taitelija Veikko Jalava käytti kranaatinsirpaletta ja tästä muovautui patsaalle vuonna 1975 nimi Sirpale – patsas. Toinen merkittävä tapahtuma kirjattiin vuosipäivänä 25.9.1978, jolloin Patteriston perinnehuone vihittiin käyttöön. Patteriston lakkauttamisen yhteydessä tämän tilan nimi muutettiin P‑K:n Tykistökillan perinnehuoneeksi.
Perinne-esineet pakataan pitkälle marssille – uudet tilat
Kun edellä kerrotun tilan käyttöoikeus päättyi 1996, alkoi perinne-esineiden pitkä ”marssi”. Ensin muutettiin uusiin tiloihin Kontiorantaan kasarmi kolmeen 1996, P‑K:n Prikaatin lakkautuksen johdosta taas Ylämyllylle Paloaukean Museoon vuoden 2012 lopulla ja sieltä varastoidut esineet siirrettiin keväällä 2020 edelleen erään autiotalon tiloihin odottamaan uusia tiloja tai tilaratkaisuja.
Vuosien kuluessa kilta etsi tiloja, otti yhteyttä maakuntamuseoon ja kävi neuvotteluja Liperin kunnan kanssa tiloista, joissa perinnetilan vielä jäljellä oleva esineistö voisi olla esillä ja mahdollisimman monen silmäparin tavoitettavissa. Jotkut yritykset olivat hyvin lähellä toteutua, mutta aina niiden esteiksi löytyi syynsä. Vuoden 2024 lopulla alkoi tapahtua. Myöhään syksyllä 2023 Kontiorannassa avattiin uusi Muistojen Raja-museo vanhassa kasarmi 1:n tiloissa. Museo sai heti monen mielenkiinnon heräämään ja antoi monelle mahdollisuuden käydä vanhassa palveluspaikassaan. Museosta oli onnistuttu luoda tähän aikaan sopiva, mielenkiintoinen kokonaisuus joka sisälsi myös uusia ”virtuaalisia” näkökulmia, unohtamatta uudentyyppistä graafista ilmettä. Käytyjen neuvottelujen jälkeen Tykistökilta sai mahdollisuuden uuden perinnehuoneen perustamisesta museon yhteyteen. Päätös oli yksimielinen, pitkä ”marssi” oli päättymässä vuosien odottelun jälkeen ja ajatus heräsi, että valmista tulisi olla 3.6.2025 kun Museon kesäkausi alkaa.


Perinnehuoneen rakentaminen
Museon tiloissa on esillä Kontiolahden paikallishistoriaa aina Vapaussodasta lähtien. Ennen julkaisemattomia kuvia ja esineitä, esineistöä Suojeluskuntien ja Lotta Svärd järjestöjen ajoilta. Talvi- ja Jatkosotaa on esitetty paikallishistorian näkökulmasta unohtamatta varuskunnan historiaa, kasarmielämää. Myös muutamia, huumorilla ja hyvällä tekniikalla toteutettuja virtuaali-esityksiä on mahdollisuus seurata ”livenä”. Tiloihin on nyt rakennettu myös Ilmavoimien perinnehuone, Asehistoriallisen Killan huone ja nyt viimeksi Tykistökillan perinnehuone.
Pienestä koostaan huolimatta Tykistökillan perinnehuoneeseen ja vitriineihin saatiin sijoitettua lähes kaikki merkittävä perinnemateriaali. Kunnostustyön yhteydessä jouduttiin tekemään myös paljon työtä vanhojen esillä olleitten julkaisujen uudelleen muokkaamiseen sähköiseen muotoon ja saattamiseen museon yleisilmeen mukaiseksi. Joistakin henkilöistä, esineistä, rakennuksista ja tapahtumista laadittiin esittelykansio ”Tarinat”, jota on helppo täydentää tulevaisuudessa. Yhteen lasivitriiniin onnistuttiin sijoittamaan myös lakkautetun Ylämyllyn Sotilaskoti ry:n tärkeimmät perinne-esineet. Museon esineluetteloon kirjattiin 40 nimikettä eri esineistä, esineryhmistä ja tauluista. Näistä laadittiin myös esitteeseen tarkat kuvaukset.
Rakentamistalkoisiin kevään 2025 aikana osallistui 3 – 5 killan jäsentä / talkoopäivä, talkootunteja kertyi yhteensä 243 tuntia ja omilla autoilla, kimppakyydeillä ajettiin Ylämylly – Joensuu- Kontioranta talkoiden yhteydessä 1610 km kirjanpidon mukaan. Positiivisinta hankkeen toteutuksesta todettiin, että esineistö on nyt esillä, ei pölyyntymässä jossakin museon varastossa. Valmista tuli 3.6.2025. Haaveena vielä: saataisiinpa vielä alkuperäinen joukko-osastolippu näytteille museoon!
Viimeisimmässä Liperiläisestä kenttätykistöstä kertovassa kirjassa ”Pakana” vuodelta 1990 todetaan, että ”vaikka Patteristo lakkautetaan, jää jäljelle paljon pysyvää: Paloaukea, perinnehuone, Sirpale-patsas sekä muistot omasta joukko-osastosta. Perinteet ja historia ovat pysyviä, kun niitä vain halutaan pitää yllä. ”
Tekstin kirjoittaja: Pekka T. Hyttinen
Kuvat: Veijo Wälkky



