Katoa­vatko perinteet?

Lakkau­tet­tujen joukko – osastojen ja varus­kun­tien perin­teet, katoa­vatko ne?

Joukko-osastoja perus­tet­taessa on tapana ollut määrittää ne perin­teet, joita perus­tet­tava joukko-osaston tulee kunnioittaa ja vaalia. Perin­teet saattavat olla histo­rian aikaja­nalla hyvinkin vanhoja. Joukko-osastojen vuosi­päivä, lippujen heral­diikka ja kunnia­marssin perus­teet löytyvät yleensä kaukaa histo­riasta. Perin­teet voivat liittyä varus­kun­tien, myös lakkau­tet­tujen varus­kun­tien histo­riaan, sisältää muistoe­si­neitä, palkin­toja, karttoja, valokuvia ja lahjoja. Kenties ne ovat seuran­neet joukko-osastoa vuosia ja ovat säily­neet joukko-osaston perin­ne­ti­loissa tai perin­ne­huo­neissa tai kaikkien nähtä­villä museo­ti­loissa. Lakkau­tet­tujen varus­kun­tien osalta käytäntö lienee ollut saman­kal­tainen, perin­teet ja perinne-esineet olivat turval­li­sesti varus­kunnan ”sylissä” ja ehkä monesti aika vaikeasti tavoi­tet­ta­vissa histo­riasta kiinnos­tu­neille. Vain harvat, todella arvok­kaat museaa­liset perinne-esineet ovat pääty­neet Sotamuseon haltuun ja sielläkin valitet­ta­vasti tilan­puut­teessa varas­toon. Tästä esimerk­kinä on joukko — osasto­liput, joiden lainaa­minen paikal­li­siin näytte­lyihin näyttää olevan vaikeaa, lähes mahdotonta.

Teltta — parakki varuskuntia

Ylämyllyn, ”Paloau­kean” varus­kunnan ja Kontio­rannan varus­kunnan perus­ta­minen ajoittuu Talvi­sodan päätty­mi­seen. Kotiin palaa­ville joukoille ja uusille ikäluo­kille ei ollut paluuta vanhoihin koulu­tus­paik­koihin niiden jäädessä uuden rajan taakse. Paloau­keasta muodostui 13. Divisioonan ja Kontio­ran­nasta 12. Divisioonan hallit­semat varus­kunnat. Aluksi ne olivat pelkkiä ”teltta ja parakki” varus­kuntia, periaat­teessa täysin rakentamattomia.

Paloau­kean historia pitää sisäl­lään monia vaiheita ja joukko-osastoja. Kesällä 1940 varus­kuntaa hallitsi 13. Divisioonan joukot mm. III / KTR 13, sen jälkeen 8. Prikaati, Amputar­vi­ke­va­rikko 4, 6. Mittaus­pat­teri ja Kevyt­pat­te­risto 11, II / KTR 1, KTR 1 myöhemmin Pohjan­maan Tykis­tö­ryk­mentti, Pohjois-Savon Prikaatin Patte­risto. 1.1.1963 alkaen Pohjois-Karjalan Patte­risto toimi Paloau­kealla aina 1.7.1990 saakka seuran­nee­seen patte­riston lakkaut­ta­mi­seen, jonka osittai­sena seurauk­sena myöhemmin myös koko varus­kunta lakkau­tet­tiin ja alue siirtyi pääosin Liperin kunnan haltuun kiinteistöineen.

Pohjois-Karjalan Patte­riston perinteet

PKarPston perus­ta­misen yhtey­dessä 1963 luotiin pohja ylläpi­det­tä­vistä perin­teistä. Näistä lähei­simmät liittyivät Talvi­sodan 12. Divisioonan tykis­töön, olihan sen kolmas patte­risto perus­tettu Kontio­lahden Ontto­lassa Joensuun seudun reser­vi­läi­sistä. Varmasti tähän patte­ris­toon kuului reser­vi­läisiä, jotka olivat saaneet koulu­tuksen läheisten Kuusjärven, Liperin ja Taipa­leen (vuodesta 1934 Viini­järven) suoje­lus­kun­nissa, joiden tehtävä oli uuden aluejär­jes­telmän mukaan kouluttaa tykki­miehiä ja alipääl­lystöä. Kollaan taiste­luissa, joissa tykki­mie­hetkin joutuivat taiste­le­maan välillä jalka­väen tapaan, onnis­tut­tiin hyvin, Kollaa kesti!

Toinen merkit­tävä perin­ne­joukko syntyi, kun liike­kan­nal­le­pa­nossa 1941 perus­tet­tiin 7. Divisioonan tykis­tö­jouk­koja. Kontio­ran­nassa 9. Prikaatin tykis­töstä muodos­tet­tiin evers­ti­luut­nantti (eversti 1942) Paavo Pallet­vuoren johdolla KTR 2, jonka I Patte­risto muodos­tet­tiin 9. Prikaatin patte­ris­tosta Kontio­ran­nassa ja II Patte­risto Outokummun Kuusjärven miehistä ja III Patte­risto Käsämän koululla Liperin reserviläisistä.

Näiden joukkojen ja PKarPston perin­teiden vaali­mi­seksi perus­tet­tiin 1964 Pohjois-Karjalan Tykis­tö­kilta. Sen ensim­mäinen näkyvä tehtävä oli olla mukana Kalpa — divisioonan perin­ne­muis­to­merkki hankkeessa yhdessä Patte­riston kanssa. Aluksi tuo hanke sai nimen Kollaa – Kalpa tykis­tö­muis­to­merkki. Muisto­merkin mallina taite­lija Veikko Jalava käytti kranaa­tin­sir­pa­letta ja tästä muovautui patsaalle vuonna 1975 nimi Sirpale – patsas. Toinen merkit­tävä tapah­tuma kirjat­tiin vuosi­päi­vänä 25.9.1978, jolloin Patte­riston perin­ne­huone vihit­tiin käyttöön. Patte­riston lakkaut­ta­misen yhtey­dessä tämän tilan nimi muutet­tiin P‑K:n Tykis­tö­killan perinnehuoneeksi.

Perinne-esineet pakataan pitkälle marssille – uudet tilat

Kun edellä kerrotun tilan käyttö­oi­keus päättyi 1996, alkoi perinne-esineiden pitkä ”marssi”. Ensin muutet­tiin uusiin tiloihin Kontio­ran­taan kasarmi kolmeen 1996, P‑K:n Prikaatin lakkau­tuksen johdosta taas Ylämyl­lylle Paloau­kean Museoon vuoden 2012 lopulla ja sieltä varas­toidut esineet siirret­tiin keväällä 2020 edelleen erään autio­talon tiloihin odotta­maan uusia tiloja tai tilaratkaisuja.

Vuosien kuluessa kilta etsi tiloja, otti yhteyttä maakun­ta­museoon ja kävi neuvot­te­luja Liperin kunnan kanssa tiloista, joissa perin­ne­tilan vielä jäljellä oleva esineistö voisi olla esillä ja mahdol­li­simman monen silmä­parin tavoi­tet­ta­vissa. Jotkut yritykset olivat hyvin lähellä toteutua, mutta aina niiden esteiksi löytyi syynsä. Vuoden 2024 lopulla alkoi tapahtua. Myöhään syksyllä 2023 Kontio­ran­nassa avattiin uusi Muistojen Raja-museo vanhassa kasarmi 1:n tiloissa. Museo sai heti monen mielen­kiinnon herää­mään ja antoi monelle mahdol­li­suuden käydä vanhassa palve­lus­pai­kas­saan. Museosta oli onnis­tuttu luoda tähän aikaan sopiva, mielen­kiin­toinen kokonai­suus joka sisälsi myös uusia ”virtu­aa­lisia” näkökulmia, unohta­matta uuden­tyyp­pistä graafista ilmettä. Käytyjen neuvot­te­lujen jälkeen Tykis­tö­kilta sai mahdol­li­suuden uuden perin­ne­huo­neen perus­ta­mi­sesta museon yhtey­teen. Päätös oli yksimie­linen, pitkä ”marssi” oli päätty­mässä vuosien odottelun jälkeen ja ajatus heräsi, että valmista tulisi olla 3.6.2025 kun Museon kesäkausi alkaa.

Perin­ne­huo­neen rakentaminen

Museon tiloissa on esillä Kontio­lahden paikal­lis­his­to­riaa aina Vapaus­so­dasta lähtien. Ennen julkai­se­mat­tomia kuvia ja esineitä, esineistöä Suoje­lus­kun­tien ja Lotta Svärd järjes­töjen ajoilta. Talvi- ja Jatko­sotaa on esitetty paikal­lis­his­to­rian näkökul­masta unohta­matta varus­kunnan histo­riaa, kasar­mie­lämää. Myös muutamia, huumo­rilla ja hyvällä teknii­kalla toteu­tet­tuja virtu­aali-esityksiä on mahdol­li­suus seurata ”livenä”. Tiloihin on nyt raken­nettu myös Ilmavoi­mien perin­ne­huone, Asehis­to­rial­lisen Killan huone ja nyt viimeksi Tykis­tö­killan perinnehuone.

Pienestä koostaan huoli­matta Tykis­tö­killan perin­ne­huo­nee­seen ja vitrii­neihin saatiin sijoi­tettua lähes kaikki merkit­tävä perin­ne­ma­te­ri­aali. Kunnos­tus­työn yhtey­dessä joudut­tiin tekemään myös paljon työtä vanhojen esillä olleitten julkai­sujen uudel­leen muokkaa­mi­seen sähköi­seen muotoon ja saatta­mi­seen museon yleisil­meen mukai­seksi. Joistakin henki­löistä, esineistä, raken­nuk­sista ja tapah­tu­mista laadit­tiin esitte­ly­kansio ”Tarinat”, jota on helppo täydentää tulevai­suu­dessa. Yhteen lasivit­rii­niin onnis­tut­tiin sijoit­ta­maan myös lakkau­tetun Ylämyllyn Sotilas­koti ry:n tärkeimmät perinne-esineet. Museon esine­luet­te­loon kirjat­tiin 40 nimikettä eri esineistä, esine­ryh­mistä ja tauluista. Näistä laadit­tiin myös esittee­seen tarkat kuvaukset.

Raken­ta­mis­tal­koi­siin kevään 2025 aikana osallistui 3 – 5 killan jäsentä  / talkoo­päivä, talkoo­tun­teja kertyi yhteensä 243 tuntia ja omilla autoilla, kimppa­kyy­deillä ajettiin Ylämylly – Joensuu- Kontio­ranta talkoiden yhtey­dessä 1610 km kirjan­pidon mukaan. Positii­vi­sinta hankkeen toteu­tuk­sesta todet­tiin, että esineistö on nyt esillä, ei pölyyn­ty­mässä jossakin museon varas­tossa. Valmista tuli 3.6.2025. Haaveena vielä: saatai­siinpa vielä alkupe­räinen joukko-osasto­lippu näytteille museoon!

Viimei­sim­mässä Liperi­läi­sestä kenttä­ty­kis­töstä kerto­vassa kirjassa ”Pakana” vuodelta 1990 todetaan, että ”vaikka Patte­risto lakkau­te­taan, jää jäljelle paljon pysyvää: Paloaukea, perin­ne­huone, Sirpale-patsas sekä muistot omasta joukko-osastosta. Perin­teet ja historia ovat pysyviä, kun niitä vain halutaan pitää yllä. ”

Tekstin kirjoit­taja: Pekka T. Hyttinen

Kuvat: Veijo Wälkky